Jonotusta ja metsää

Eilen kävin kaupungissa ostamassa bussiin halvempia lippuja. Päästyäni paikalliseen lipputoimistoon, oli jonossa noin 200 ihmistä ennen mua. Onneks sentään oli vuoronumerot, että saattoi todeta taulussa olevan numeron (340) ja oman numeron (530) erotuksen olevan sen verran suuri, että odotellessa ehtii hyvin hoitaa asioita. Kävin sitten ostamassa suklaata ja ihmettelemässä vähän maisemia keskustassa. Sain sitten myös ostettua niitä lippuja, eikä jonon purkamisessa kestänyt "kuin" tunti.

Samalla reissulla kävin ihmettelemässä keskustaa muutenkin. Kävin apteekissa hakemassa kurkkupastilleja ja särkylääkettä. Kaikki lääkkeet olivar tiskin takana, joten puoliksi ranskaksi ja puoliksi elekielellä piti toimia. Sain kuitenkin Strepsilsejä ja särkylääkettä, että ihan onnistunut reissu. Paikallistin myös yhden kirkon, jota työkaveri kehui, mutta en sisällä asti vielä käynyt katsomassa. Kuvassa näkyy osa julkisivusta. Toinen samanoloinen pytinki on parin korttelin päässä.

Tänään kävin sitten lähimetsässä tutkimassa uusia reittejä. Piti tehdä vaan ihan pieni ulkoilu, kun vähän flunssainen olo oli, mutta puolitoista tuntia siinä vierähti. Ihan mahtavas metsäalue kyllä tuossa ihan vieressä. Ihan kauhean hyvin ei ollut opasteita ja vähän piti polkua etsiskellä takaisinpäin, mutta mahtavat maisemat kyllä.

Tein myös hieman lähempää tuttavuutta paikallisen maaperän kanssa, mutta ei mitään vakavampaa onneksi. Polvi vähän naarmuilla ja toinen pohje taisi kolahtaa kiveen. Ensimmäisen tietysti tarkistettiin, ettei kukaan nähnyt, seuraavaksi tarkistettiin kameran kunto ja sitten vasta jalat. :)

Rutiinit käyntiin

Maanantaina seikkailin itseni lähemmäs keskustaa ruokakauppaan. Aika pitkään sai tavailla hyllyjä, että mitä missäkin oudon näköisessä purkissa oli. Hedelmien punnitus oli myös mielenkiintoista, koska tuotteilla ei ole numeroa lainkaan. Vaa'assa on kaksi kuvaa, hedelmät ja vihannekset. Kuvaa napauttamalla sitten pääsee valitsemaan hedelmän tai vihanneksen (onneksi on myös kuvat eikä pelkästään ranskankieliset nimet) ja esimerkiksi päärynöitä oli kolmea eri lajiketta, joista piti valita oikea. Ihan kätevä systeemi, kun hoksasi miten se toimii. Korttien käyttö ei täällä ole niin yleistä kuin Suomessa, mutta isommissa kaupoissa kyllä on tähän mennessä käynyt electronkin. Kassajonossa vaan joutuu odotteleen ihmisiä, jotka kaivelee tasarahaa niistä viimeisistäkin senteistä. :) Hämmennyin jossain kassalla, kun annoin mielestäni tasarahan ja sainkin yhden sentin takaisin. En olis kyllä sitä tarvinnut..

Tiistaina oli töissä palaveri ja olin vasta joskus puoli seitsemän aikoihin takaisin kämpillä. Olin suunnitellut tiistaille lenkkeilyä, mutta se sitten jäi. Yliopistolla on yksinkertaiset ikkunat ja lämmitys ei ole vielä päällä. Vähän käy työskentely vilpoiseksi, kun sisällä on kylmempää kuin ulkona. Toivon mukaan ensi viikolla lämmitys kytketään päälle.

Eilen pääsinkin sitten mukaan työpaikalla kerran vuodessa järjestettävään ravintolailtaan. Söimme keskustassa ravintolassa, joka tarjoaa perinteistä belgialaista ruokaa. Käytännössä melkein kaikki seurueesta söi lihapullia ranskalaisilla, joka on liegeläinen ruokalaji. Annokseen kuului siis kaksi puolen nyrkin kokoista lihapullaa ja ranskalaisia. Tänään on jonkinlainen ranskankielisen vähemmistön juhlapäivä, ja ranskankielinen yliopisto ja koulut ovat kiinni. Kaupungilla riitti siis vilskettä.

Loppuun vielä näkymä huoneen ikkunasta:

Rauhallinen viikonloppu

Eilisen vietin melkolailla huoneessa loikoillen ja rentoutuen. Kävin sentään lähimetsään tutustumassa kävelylenkillä, mutta kamera unohtui matkasta. Tietenkin juuri sillä kertaa polulla oli keskikokoisen koiran kokoinen "peura". Ei harmainta hajua siitä mikä eläin oli kyseessä, mutta pienoisbambilta se näytti. Oli aika hienoa! Tosi paljon oli myös hyvin käyttäytyviä koiria ulkoilemassa. Monet oli vapaana ja kiltisti pysyttelivät tosi lähellä omistajiaan, eivätkä ryntäilleet vieraiden perään. En kehdannut keltään kysyä, että saako rapsuttaa. :)

Tänään sitten sain aikaiseksi mennä bussilla käymään kaupungilla. Bussi kulkee ihan tästä asuntolan vierestä ja sillä pääsee noin 20 minuutissa keskustaan. Kertalippu maksaa 1,70 ja kymmenen kerran kortilla matkan saa eurolla. Sunnuntaisin ei kaupungilla tietysti kauheasti ollut kauppoja auki, ruokapaikkoja kuitenkin ihan kivasti. Vaikka päädyinkin sitten todella ankeaan vaihtoehtoon ja söin hampurilaisen. En kuitenkaan mennyt mäkkäriin, vaan vastakkaisella puolella katua olleeseen Quick-burgeriin. Aika lailla samaa mättöä se kyllä oli kuin mitä kotimaassakin. Ehkä hivenen erilainen maustaminen.

Tänään menin keittämään iltapäiväteetä ja keittiössä oli porukkaa tekemässä ruokaa. Jäin sinne sitten jutustelemaan ja mulle tarjottiin ruokaa ja olutta. Ei huono keikka. :) Tarvinnee joku päivä tehdä vastapalvelus ja kokata jotain muillekin.

Ja vielä piti muistaa mainita, että kirkonkello tuo tunnelmaa, kun se kuuluu tosi selvästi huoneeseen. Sitä soitetaan aamulla yhdeksästä eteenpäin iltakymmeneen aina tasalta ja puolelta. Ja ihan asuntolan vieressä on lehmien laidun. Katselin eilen lehmiä vähän kauempana laitumella, mutta tänään ne olivat ihan asuntolan vieressä. Huippua! Kuvassa on kyseisiä lehmiä ja asuntola taustalla. Oman huoneeni ikkuna on toiseen suuntaan tuolla vasemmanpuoleisimman rakennuksen takana.

Vihdoin Liège

Eilinen päivä kului matkustaessa Grazista Liègeen. Ensin taksilla lentokentälle ja koneen vaihto Frankfurtissa. Brysselin lentokentältä junaan ja junan vaihto Leuvenissa. Liègen rautatieasemalta taksilla asuntolalle. Ekan kuukauden vuokran maksoin saapuessa ja jatkossa aina saapumispäivänä käyn maksamassa vuokran. En tiedä maksavatko paikallisetkin vuokran tiskille vai käyttävätkö he pankkisiirtoja.

Huone on suht pieni kolmannessa (ylimmässä) kerroksessa, mutta ihan hyvin tänne mahtuu. Sängyssä on hyvä patja, mikä tärkeintä. :) Ja lakanat vaihdetaan kahden viikon välein talon puolesta. Huoneessa on aika viileää, koska lämmityskausi ei ole virallisesti alkanut vielä. Aamulla patteri kyllä oli lämmin ja kahden villatäkin kanssa ei nukkuessa tarvinnut palella. Täällä on siis oma huone ja naapurin tytön kanssa yhteinen suihku. Pesuallas on oma siinä suihkun vieressä. Vessoja on kolme, jotka jaetaan kahdeksan ihmisen kesken. Samassa kerroksessa on neljä tälläistä kahdeksan hengen osiota ja keittotiloja kerroksessa on kaksi. Yhteisiä jääkaappeja ei ole, vaan jääkaappi pitää vuokrata erikseen. Ilmeisesti pitää lähettää sähköpostia johonkin, muta ehtiihän sitä tässä. Makaroni säilyy hyvin ilmankin. :)

Tänä aamuna lähdin sitten etsimään rakennusta, josta löytyy työpiste. Ei ihan taittunut matka vartissa, vaikka Google niin lupasi. :) Mutta löysin perille pienen metsäseikkailun jälkeen. Takaisinpäin löysinkin sitten vähän paremman kävelyreitin, jota voin ensi viikolla koittaa noudattaa. Yliopiston väki oli tosi mukavaan kaikki tuli esittäytymään (ehkä pari nimeä jäi mieleen) ja mut otettiin heti lounasryhmään mukaan. Täällä on yleensä tapana vaan syödä sämpylää lounastauolla, mutta opiskelijaravintoloitakin on pari. Tämän päiväinen lounas oli tomaattikeittoa ja kohtalaisen kokoinen leipä. Tarkkaa hintaa en muista, mutta vitosen setelistä sai kahden euron kolikon ja hiluja takaisin. Eli alle kolme euroa.

Siinäpä nyt mieleen tulleita juttuja. Kuvia tulee ehkä otettua paremmin nyt viikonloppuna.

Graz, osa3

Eilinen päivä meni todella vauhdikkaasti. Puoli yhdeksältä alkoi esitykset ja ohjelma loppui puoli neljän maissa. Viideltä piti lähteä kohti illallispaikkaa ja illalliselta pääsi hotellille puoli kaheltatoista. Mutta oli illallinen kyllä sen arvoinen.

Ravintola oli Schlossberg, eli "Linnavuori". Upea maisema kaupungin yli ja älyttömän hyvää ruokaa. Ensin oli tietysti alkudrinkki ja koktailpaloja. Sen jälkeen siirryttiin sisätiloihin. Alkuruokana oli kermaista paprikakeittoa ja pääruokana härkää paikallisilla yrteillä maustettuna ja lisukkeena kurpitsaa ja perunarullia.  Ruuan kanssa tarjoiltiin luonnollisesti viiniä tai olutta ja lisää tuli pyytämättäkin. Lopuksi oli vielä jälkiruokabuffet, jossa oli neljää erilaista herkkua. Itse otin palan omena "struudelia", eli piirakkaa, vaniljakastikkeella ja kerrossuklaa-annoksen. Tarjolla olisi myös ollut "taikinapallo"luumuja ja juustoja, mutta kaikkea ei millään jaksanut syödä. Samassa pöydässä istui neljää muutakin kansalaisuutta, unkarilainen, itävaltalainen, saksalainen ja italialaisia. Hauskoja keskusteluja oli pitkin iltaa.

Ylös ravintolalle pääsi joko rappusia, raitiovaunulla tai hissillä. Ylöspäin menin raitiovaunulla, joka kiipesi hyvin jyrkässä kulmassa ylöspäin. Komeat maisemat, vaikka pikkasen hirvitti nousta niin korkealle. Alaspäin tulin rappusia, mutta niissä ei hirvittänyt yhtään.

Tänään oli sitten vuorossa oma esitys iltapäivällä, joka meni ihan hyvin. Sain hyvää palautetta selkeydestä, mikä oli kiva kuulla. Kaiken kaikkiaan tosi hyvin järjestetty konferenssi ja mukava tunnelma.

Laitan tähän linkin, josta voi katsoa kuvia. En viitsinyt niitä ladata tähän, kun tulee muuten niin pitkä teksti. Kuvia Grazista.

Graz, osa2

Hotelliaamiainen oli ruhtinaallinen, pöydästä löytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Halutessaan olisi voinut keittää kananmunakin itse sopivaan asteeseen.

Tänään oli oli virallinen konferenssin avaus ja esityksiä piisasi iltaan asti. Osa esityksistä ja postereista oli ihan mielenkiintoisia, osa aika kaukana omasta hommasta. No, tulipahan tiskirätti valmiiksi, vaikka pariin kertaan piti muutama kerros purkaakin. :)

Lounastauolla kävin kävelemässä joen rannassa parin paikallisen tutkijan kanssa. Kameraa en jaksanut käydä huoneesta hakemassa, mutta ehkä huomenna voisi käydä kameran kanssa pyörimässä lähistöllä. Ainakin kukassa oleva (luultavasti) kiinanruusupensas pitää käydä kuvaamassa. Keli oli mahtava, +22 varjossa ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Seitsemän aikaan kyllä alkaa jo selvästi hämärtyä ja on tarpeen sytyttää valot.

Lähdin vielä syömään eilisen brasilialaisen tuttavan kanssa. Seikkailtiin bussilla ensin keskustasta ohi ja palattiin toisella bussilla takaisinpäin. Perinteisessä pubissa oli ihan hyvä olut ja salaatti. Olisi tietysti pitänyt tilata makkaraa, mutta ei yhdeksän maissa enää viitsi kovin raskaasti syödä. Takaisinpäin selvittiin sentään yhdellä bussilla. :)

Graz

Onnistuneesti hotellilla Grazissa. Iltapuhteeksi on hyvä kirjotella vähän blogia ja mennä sitten nukkumaan. Lennot sujui oikein mukavasti ja tasaisesti. Ensimmäisessä koneessa jopa juttelin naapurin kanssa lämpimiä. Toisessa koneessa istuin hipihiljaa saksalaisen pariskunnan vieressä. :) Lufthansalla sai molemmilla lennoilla pientä välipalaa ja juomaa, vaikka jälkimmäinen lento Frankfurtista Graziin oli vain noin tunnin mittainen. No, olipahan jotain tekemistä koneessa ja ruuat oli kyllä ihan hyviä.

Taksimatka lentokentältä hotellille olikin sitten vähän jännempi kokemus. Taksikuskilla oli autossa kaksi vaihdetta, täysillä tai paikallaan. Kaistaviivat oli suuntaa antavia ja kuski roikkui edellä ajavien puskurissa ihan urakalla. Mutta toisaalta se kyllä sitten teki tilaa, jos joku laittoi vilkun päälle ja vaihtoi kaistaa sen eteen. Tiedä sitten sattuiko kohdalle vain erityinen yksilö, vai onko kaikki taksikuskit täällä samaa kaliiberia.

Hotellihuoneen ikkunasta näkyy vähän erilainen maisema kuin kotona.

Ehdin jo tervetulotilaisuudessa jutella kolmen tyypin kanssa. Yksi oli Aalto-yliopistosta, yksi Brasiliasta ja yksi Japanista. Opin kaikenlaista jännää Brasiliasta, kuten että siellä suurin osa energiasta tuotetaan vesivoimalla ja yli puolet autoista on flexifueleja. Oho. Huomenna konferenssi alkaa varsinaisesti pyöriä ja ohjelmaa on merkitty yhdeksästä puoli seitsemään. Pari kahvitaukoa ja parin tunnin lounastauko tuo sentään vähän katkosta päivään.

Ja mainittakoon vielä, että virkkasin lentokoneessa tiskirättiä.

Säätöä

Alunperin ajattelin tehdä tuon välilehden Belgian seikkailuista, mutta ehkä on kumminkin helpompi suoraan kirjoittaa jutut tähän. Tuskin tätä kuitenkaan hirvittävän moni täysin vieras ihminen lukee. Otsikon mukaista säätöä siis hieman tässä blogin kanssa.

Enemmän säätöä on ollut pakkaamisen kanssa. Ajattelin, että yhdellä laukulla ja repulla pärjää ihan kevyesti, mutta kyllä nuo kapsakit taitaa aika täyteen tulla. Tosi vaikea miettiä, että mitä kaikkea sitä voi tarvita kolmen kuukauden aikana. Toisaalta turha sitä on stressata pienistä asioita, kun kyseessä ei kuitenkaan ole retki erämaahan. Kunhan on passi ja lompsa mukana, niin luultavasti pärjää.

Jotenkin lähtö ei tunnu vielä kauhean todelliselta. Huomenna lentokentällä varmaan alkaa tuntua todemmalta. Tai viimeistään konferenssista Liégeen mennessä.