ilmoja pitelee

Eilen illalla tuli ikävä yllätys läppärin kanssa, kun vasen reuna alkoi välkkyä ja mennä pikselimössöksi. Tarkistinpa huvikseni takuukuitin ja tietenkin takuu oli umpeutunut kolme viikkoa sitten. Pöh. No, eikun viestiä myyjäliikkeen suuntaan, että olisko mitenkään mahdollista tuota vielä katsoa siihen takuuseen. Vastaus oli, ettei he pysty, mutta tukipuhelimessa osataan sanoa. Muuten ihan hyvä, mutta tukipuhelin maksaa 49 €/puhelu. Taidanpa kysyä huomenna josko liikkeestä soitettaisiin pikku puhelu, jos vastaus vaikka on, että tarvii laittaa kone normihuoltoon. Olispa kiva maksaa siitä tiedosta viiskymppiä.

Iloisempaa oli tämän päiväinen iltalenkki. Viime talvena törmättiin muutaman kerran koirapuistossa englantia puhuvaan naiseen kahden dalmatiankoiran kanssa. Oli tosi mukavan tuntuinen ihminen, mitä siinä nyt koirista jotain höpöteltiin. Tänään oltiin menossa vaan tavalliselle iltalenkille, kun huomasin vähän ennen koirapuistoa, että dalmikset oli menossa puistoon. Me tietysti paukattiin perässä, koska Nör niistä tykkää ja oli jo sen verran viileämpää, että saattoi mennä. Reissussa menikin sitten puoltoista tuntia. Tuli höpistyä kaikenlaista koirista ja oli tosi mukavaa. Selvästi saman suuntaisia ajatuksia koirien kasvatuksesta ja jalostuksesta jne. Lähtiessä vielä todettiin, että olis mukava törmäillä uudestaankin.

Nörppäkin käyttäytyi hienosti muiden urostenkin kanssa, joita puistossa pyörähti. Ehkä se oli vaan liian kuumissaan riehuakseen järjettömästi. Eipä olisi tullut tähänkään ihmiseen tutustuttua, jos ei olis koiria. Mahtavavia otuksia!

Tänään soi puhelin. Ajattelin, että kaveri haluaa kertoa tentistään, mutta siellä olikin veljenpojat äiteineen. Kysymys kuului, että mistä ukkonen johtuu? Siinä sitten raavin päätäni ja selitin jotain varauksista ja potentiaalieroista. Ei ehkä ihan kaikki mennyt perille 3,5 vuotiaalle tai 2 vuotiaalle. Äiti luultavasti ymmärsi. :) Luonteva jatkokysymys tietysti oli, että mitä sähkö on? Se oli jo melko vaativa yksinkertaistettava. Lopuksi ihmeteltiin miksei sisällä salamoi. :) Tunsi itsensä hyödylliseksi, ei oo turhaan tullu opiskeltua DI:ksi!

huh hellettä

Tykkään auringosta (sopivissa annoksissa), mutta koiraa käy sääliksi. Päivisin ei viitsi juuri ulos mennä, kun toinen läähättää viiden minuutin jälkeen jo täysillä. Täytyy kehittää jokin vesieläimille ystävällinen punkkikarkoite, jotta voi roudata piskin järveen. Tulee ainakin hetkeksi viilennystä, vaikka lattiat onkin sen jälkeen täynnä santaa. Noh, koskapa ne eivät olisi? :)

Kauppareissulla tuli hankittua kolmiportainen kukkateline parvekkeelle, suihkulähdepumppu ja uusi kamera. Kukkateline näyttää vielä karuhkolta tyhjine ruukkuineen, mutta ehkä se siitä. Suihkulähdepumppua ei saa kasaan, koska osat ei sovi. Täytyy käydä kaupassa kysymässä, josko osaisivat auttaa. Kasveja ei tullut juuri hankittua, pari vaivaista murattia. Vähän oli vielä kehnonlaiset valikoimat tai sitten sitä vaan on tullut vaateliaaksi. Täytyy piipahtaa jonnekin "oikealle" puutarhalle lähipäivinä.

Kamera on Canonin 550D. On tullut tutustuttua jo jonkin verran. Vähän innostuin metsästä ja koirasta liikaa, kun kuvia on tullut otettua ehkä jo lähemmäs 150. No, käyttöönhän se oli tarkoituskin hankkia. Tarvii vaan hieman rankemmalla kädellä karsia kuvia, kun tulee helposti kokeiltua vielä vähän toista kuvakulmaa jne. Tosi hyviä kuvia tulee, vielä kun ite osais sommitella kuvansa jotenkin järkevästi. Ehkä sitä oppii käytön myötä.

Taidanpa mennä parvekkeelle istuttamaan ne muratit ennenkuin kuolevat kuivuuteen pikkuruisissa ruukuissaan.

askareita

Mistä johtuu, että järjettömät tarmon puuskat tulee aina myöhään illalla? Onko se jokin alitajuinen suojamekanismi, ettei tarviskaan tehä mitään, kun pitää mennä nukkumaan?

Ihan rauhassa lueskelin muiden blogeja soffalla maaten ja yhtäkkiä tuli semmonen olo, että pitää siivota. Mutta eihän sitä nyt voi kymmeneltä illalla alkaa riehumaan imurin ja rätin kanssa, kun toisen tarvii käydä töissä. Sain sentään siirrettyä ikkunaremontin alta siirretyt parvekkeen romppeet takaisin parvekkeelle. Vessaan piilotettuine kukkaruukkuineen. Sekä eteisen lipaston päälinen sai hieman romunvähennystä.

Nyt vaan toivomaan, että sama tarmo olisi aamulla päällä. Tuskinpa. Suunnitelmissa olisi herätä aikaisin, että piskin ei tarvi hikoilla niin pahasti aamulenkillä (luvattiin kuitenkin 25 lämmintä) ja mennä aamulenkin jälkeen katselemaan Bauhausista parvekkeelle uusia kasveja. Ja hyllykköä kukkaruukuille. Ja ehkä jotain pientä vesielementtiä. Katsotaan nyt pääsenkö ikinä sinne asti.

kotiinpaluu

Viikko Milanossa ohi, nahkea arki taas käsillä. Hieman oli karua palata Helsinki-Vantaalle, kun puistot Milanossa näyttivät tältä.
 



Tuli totuttua vähän turhan hyvään kohteluun, kun joka ilta seitsemältä oli vähintään kolmen ruokalajin illallinen. Kahtena viimeisenä päivänä pystyi jo rajoittamaan muuta syömistä sen verran ettei tullut järjetön ähky illalla. Jonkun verran nähtiin karvakorvia, joista useimmat olivat irti. Keskellä vilkasta risteystä yksi odotteli kiltisti valojen vaihtumista (omistajan ohjaamana) ja valon vaihduttua meni käskyn kuultuaan vauhdikkaasti vastakkaiselle puolelle ja jäi odottamaan lastenvaunuhen kanssa liikkuvaa omistajaa. Sympaattisia otuksia.
Paljon tuli nähtyä ja koettua, hieno reissu!

Kotiin oli matkan aikana ilmestynyt kirje, jossa ilmoitettiin dekaanin hyväksyneen tutkintoni. Kuuden vuoden aherruksen tulokset saa nähtäväksi loppukuusta valmistumisjuhlassa.